Tilastomiehet ovat väittäneet, että ihmisen koti on kaikkein vaarallisin ympäristö tapaturmariskien kannalta. Niin saattaa ollakin. Varhaisen psyykkisen vammautumisen kannalta se ainakin on kaikkein tärkein. Sen havainnollistaminen ja todistaminen onkin kaikkein tämän kirjoitukseni varsinainen tarkoitus.

Kokemukseni ja havaintoni osoittavat näet, että ilmeisesti tarvitaan vain lapsestaan kiinnostumaton ja välinpitämätön äiti ja/tai ärtyisä, joka suhteessa lapseensa tyytymätön isä, niin on jo oikeus olla hienokseltaan huolissamme perheessä kasvavien lasten tulevan mielenterveyden puolesta.

Kehotanpa vain tarkkailemaan väkijoukossa ja valintamyymälöissä pienten lasten kasvoja ja heidän katseitaan. Mikä vastakohta onkaan hyväntuulisten ja veitikkamaisten terveiden lasten ja noiden ilmeettömien, jo uhan alla elävien lasten välillä. Entä koululaiset? Peruskoulun ala-asteen opettajat kertovat, että keskimäärin joka viides syksyllä kouluun tuleva ekaluokkalainen on jo selvästi häiriintynyt, joko levoton ja agressiivinen tai sameakatseinen ja poissaoleva.

Voimme vain aavistaa minkälainen kasvuympäristö on maamme n. 200 000:n alkoholin suurkuluttajan perheissä sekä siellä, missä harrastetaan perheväkivaltaa ja missä lapsi joutuu tavallaan vasaran ja alasimen väliin.

Auteur: Martti Paloheimo