Kesän sinisinä iltoina kulkisin polkuja, vehnän raapimana, tallaisin hentoa ruohoa; mietteissäni tuntisin tuoreuden jaloissani. Antaisin tuulen huuhtoa hiuksiani. En puhuisi, en ajattelisi mitään: mutta loputon rakkaus kohoaisi sydämeeni, ja menisin kauas, kovin kauas niinkuin mustalainen, luontoon - onnellisena, kuin naisen kanssa.

Autore: Arthur Rimbaud